Minä päivitän usein tilaani Facebookissa. Keskimäärin kirjoitan noin kolme tilapäivitystä päivässä. Viime yönä ymmärsin yhden syyn, miksi teen niin. Päässäni pyöri erääseen mieheen liittyvä ikävä tapaus, joka oli sattunut aamulla. Ajatus vain pyöri päässäni, enkä saanut siksi unta. Lopulta minulle tuli tarve mennä Facebookiin ja kirjoittaa ajatuksestani tilapäivitys. Jos kirjoitan itselleni todella henkilökohtaisista asioista, muotoilen tilapäivitykset siten, että vain ihmiset, jotka todella tuntevat minut, voivat ymmärtää niiden sisällön. Näin tein myös viime yönä. Ainoastaan paras ystäväni olisi kyennyt ymmärtämään, mitä tilapäivitykseni tarkoittaa. Hyvin todennäköisesti ystäväni ei kuitenkaan tilapäivitystä ole lukenut. Silti se, että ajatuksestani Facebookiin kirjoitin, auttoi minua unohtamaan sen. Tähän riitti tieto, että joku on kirjoittamani lukenut ja että olen saanut ajatukseni hänen kanssaan jakaa. Samasta syystä kai minä tätä blogiakin kirjoitan: haluan jakaa ajatuksiani muiden kanssa. Tämä on terapiaa pienten arkisten murheiden keskellä.

Samainen miesmurhe muistutti myös eräästä hölmöstä ilmiöstä, johon olen törmännyt ainakin kahdesti aiemmin. Osaisiko joku psykologiaan perehtynyt kertoa, miksi mieshuolten pohtimisen yhteydessä alan miettiä myös geometrisia ongelmia? Ovatko esimerkiksi tunteisiin ja matemaattiseen päättelyyn liittyvät aivoalueet yhteydessä toisiinsa? Viime yönä laskin kulmien kokoja, aiemmin olen pohtinut kasaan painettua suunnikkasta ja veistänyt mielessäni kuutiosta tetraedrin. Todella mielenkiintoista minusta.