Joukkoon kuuluminen on kokemus tietystä samanlaisuudesta muiden joukkoon kuuluvien kanssa. Joukkoon kuulumisen osoituksena voi olla tietynlainen ulkoinen olemus. Ulkoinen olemus myös luo muille stereotypioihin perustuvan kuvauksen, millainen ihminen on ja mikä hänelle on tärkeää. Joukkoon kuulumisen vastakohta on joukkoon kuulumattomuus. Joukkoon kuulumattomuus on kokemus tietystä erilaisuudesta verrattuna joukon jäseniin. Koska ulkoinen olemus luo stereotypioihin perustuvan kuvauksen ihmisestä, ihmiset joilla on tietynlainen ulkoinen olemus, eivät sovi tiettyihin joukkoihin: Muotipäiville ei kannata mennä keskenään yhteensopimattomissa reippailuvaatteissa, eikä metallibändin keikalle kannata valita keltaisia vaatteita, jos ei halua erottua joukosta.

Tuleminen sellaiseen joukkoon, johon ihminen ei tunne kuuluvansa, voi aiheuttaa korostunutta tarkkaavaisuutta itseä ja muita kohtaan, erityistä varovaisuutta, noloutta ja häpeää, ahdistusta sekä myös jopa pelkoa. Itselle vieras joukko voi kuitenkin aiheuttaa myös uteliaisuutta, innostusta ja halua tutustua ja tutkia. Stereotypioilla voi olla tällöin huvittavaa ja viihdyttävää leikitellä. Samalla voi tutkia, pitävätkö stereotypioihin perustuvat kuvaukset paikkansa. Metallibändin keikalla voi laskea, kuinka moni moshaa, tai etsiä kuulijoiden joukosta värikkäästi pukeutunutta ihmistä. Hypoteesien kaatumiseen ja sen aiheuttamaan pettymykseenkin kannattaa valmistautua: narikkatyöntekijöiden olemuksellaan välittämä kuvaus saattaakin olla lähellä omaasi.

Tehdäkseen tutkimuksen aloittamisen helpommaksi, voi tutkimuksen tekijä luoda ulkoisen olemuksensa sellaiseksi, ettei liiaksi erotu joukon jäsenistä, vaikkei aito joukkoon kuuluminen synnykään vain ulkoista olemusta muuttamalla. Toisinaan saattaa käydä niin, että keinotekoisesti luotu ulkoinen joukkoon kuuluminen muttuu aidoksi ja todelliseksi. Metallimusiikki vie ja alat ymmärtää, miksi joukko käyttäytyy keikalla niin kuin käyttäytyy ja mitä sen jäsenet tuntevat ja ajattelevat kuunnellessaan. Alat kokea tiettyä samanlaisuutta joukon jäsenten kanssa.

Minä muutuin lauantaina Lutakossa Amorphiksen keikalla ainakin hetkellisesti tutkijasta joukon jäseneksi. Lähdimme kaverini kanssa keikalle lähinnä sivistymään musiikillisesti, mutta keikan lopussa huomasin eläväni aivan täysin bändin mukana.

Tänään kävin ostamassa bändin uuden levyn. Koin saman joukkoon kuulumattomuuden astellessani pyöräilykypäräni kanssa metallimusiikkihyllylle kuin lauantaina mennessäni keikalle, mutta nyt joukkoon sekoittui sisäinen virnistys: "tepä ette arvaakaan ulkoisesta olemuksestani, että pala minusta liittyi lauantaina tämän bändin kuulijoiden joukkoon."