Hetki sitten kirkastui lopullisesti, miksi nyt tuntuu niin hyvältä olla lomalla Kotona (vaikka olenhan minä sen tavallaan jo aiemminkin tiennyt). Ei oikeastaan juuri mikään ärsytä, eikä ole liiaksi rytissyt ja paukkunut, vaikka olen jo puolitoista viikkoa ollut Kotona ja elänyt Kodin kulttuurissa ja tavoilla. Syy on ihan sama, joka on ahdistanut ja masentanut koko syksyn. En vain jaksa enää mennä nukkumaan ja herätä yksin tyhjässä asunnossa. En jaksa. Olin jo tottunut siihen ja pidinkin siitä, mutta sitten viime vuoden elokuussa kaikki meni sekaisin ja aloin haaveilla yhteisestä kodista. Vaikka enää ei kannattaisi haaveilla, en silti ole palannut tyytyväiseksi pienessä yksinäisessä kodissani. Kotona ei ainakaan tarvitse nukahtaa ja herätä yksinäisessä asunnossa. Siksi tämä loma on tuntunut niin hyvältä. En ymmärrä, miksi tuolla Yläkerrassa ei jo tajuta, että en enää jaksa.