Olen tänään ottanut aurinkoa mahdollisimman olemattomissa vaatteissa. Bikinien yläosa oli auki ja alaosa rullattuna mahdollisimman pieneksi. Virallinen syy vaatetukselle oli haluni päästä eroon rusketusrajoista, koska ne näyttävät halvoilta juhlamekon kanssa. Se ei kuitenkaan vielä selitä, miksi minusta oli niin hauska olla pihallamme tässä asussa.

Vastaava tilanne oli eilen, kun minulla oli juhlamekon alla stringit eikä sukkahousuja. Inhoan ajatusta, että kulkisin halvannäköisenä julkisella paikalla. Silti hihittelin mielessäni stringeilleni: tepä ette tiedäkään, että minulla on vain hyvin vähän vaatetta tämän mekon alla.

Ihmisillä on aina mielikuvia toisista. Luulen, että yleisesti minun ei kuvitella käyttävän stringejä tai esiintyvän ulkona miltei olemattomissa vaatteissa. Mielikuvan vastaisesti on hauska toimia: vaikka ette sitä tiedäkään, toimin siten, kuin ette uskoisi minun ikinä toimivan. Vielä hauskempaa on kutkuttava jännitys tietoisuudesta, että joku saattaa huomata minun toimivan mielikuvan vastaisesti, vaikka en todellisuudessa haluakaan kenenkään näkevän minua yläosattomissa tai stringeissä.

Lopulta kyse on hiljaisesta kapinastani itsestäni muodostettuja mielikuvia vastaan. Kukapa ei pitäisi kapinoinnista?