Huomioiden, että olen kunnolla toimintakykyinen vasta lounaan jälkeen, olen yli-ihminen, kun olen pakottanut itseni kirjoittamaan blogia aamulla yhdeksän jälkeen. Etenkin, kun olen nukkunut vain muutaman tunnin. Myös muita yli-ihmisyyteen viittaavia piirteitä on minussa nykyään havaittavissa.

Olen päättänyt selvitä hienosti läpi itselleni aivan liian raskaasta ja täyteenahdetusta kouluvuodesta. Olen päättänyt olla välittämättä muistikuvasta, että vähempikin määrä on edellisinä vuosina uuvuttanut. Tänä vuonna teen kaiken toisin. Herään arkena säännöllisesti seitsemältä ja aloitan koulupäivän kahdeksan jälkeen. Paitsi, että suunnittelen kalenteriin, milloin teen mitäkin itsenäistä työtä, myös noudatan aikatauluani. Ristiriitaistahan tämä on, koska en todellakaan halua vielä hetkeen valmistua. Oikeastaan valmistuminen vain pelottaa ja ahdistaa.

En osta tänä syksynä mitään turhaa, ostan ainoastaan todelliseen tarpeeseen. Kelvollisia vaatteita on ihan riittävästi. Tarkastelen ja harkitsen huolella kaikkea rahankäyttöäni.

Tänä vuonna myös liikun paljon ja säännöllisesti. Latinobiccaan, uin ja afrotanssin. Muutenkin vietän laadukasta vapaa-aikaa: käyn elokuvissa, keikoilla, teatterissa ja katsomassa stand-upia. Huolehdin ystävyyssuhteistani ja tutustun uusiin ihmisiin.

Ruokavalioni muuttuu myös täysin terveelliseksi. Minun ei enää koskaan tee edes mieli herkkuja. Ruoka-ajoistani tulee säännölliset ja opettelen viimeinkin syömään aamupuuron. Tai edes aamupalaksi muutakin kuin pelkkää teetä. Enää muutama kuukausi ja mahdun tavoitefarkkuihini. Tänä vuonna olen joka päivä kaunis ja huoliteltu.

Säilyttääkseni yli-ihmisyyteni tarvitsen todellisen motivaation, vahvan tahdon ja periksiantamattoman päättäväisyyden. Mistä voin saada sellaiset?