Korkeasti koulutettu yliopiston dosentti on jokaisessa tilanteessa opiskelijaansa korkeammassa asemassa. Silloinkin kun opiskelija on tietävämpi ja osaavampi. Koska dosentti on korkeasti koulutettu, olisi noloa, jos osoittautuisi, että hänen taitonsa eivät olekaan riittävät. Riippumatta siitä, mistä taidosta on kyse. Näin ajattelee opiskelija.

Esimerkki:

Dosentti haluaa näyttää luennolla opiskelijoille DVD:ltä elokuvan alun. Hän ei kuitenkaan vaikuta saavan DVD:tä toimimaan tietokoneessa. Opiskelija istuu luentosalissa tietäen, että saisi DVD:n pyörimään. Hetken seurattuaan dosentin toimia opiskelija rohkaistuu ja alkaa varovaisesti neuvoa häntä. "Olisikohan se niin, että tuolta pitää valita ensin tuo ja sitten tuolta tuo?" sanoo opiskelija, vaikka tietää tarkasti, että juuri niin pitää tehdä. Dosentti kuuntelee opiskelijan neuvot, mutta ei vaikuta ymmärtävän niitä, koska ei toimi niiden mukaisesti. Opiskelija päättää, ettei enää yritä auttaa, ettei dosentti joudu noloon tilanteeseen.

Lopulta dosentti saa DVD:een pyörimään, mutta kohtaa pian seuraavan haasteen: kuinka löytää oikea kohta elokuvasta? Jälleen opiskelija rohkaistuu ja neuvoo dosenttia varovaisesti: "Pitäisköhän se klikata tuosta? Kokeilepa klikata siitä..." Opiskelija tietää, että juuri niin pitää tehdä. Opiskelijan tarkoista neuvoista huolimatta dosentti onnistuu hukkaamaan koko kuvan. Tarkkaan harkituin sanoin opiskelija neuvoo jälleen dosenttia ja ajattelee: "Ettei dosentti vain nolostuisi..." Kuva saadaan takaisin. Vielä opiskelija tietää, että dosentin pitäisi sammuttaa salista valot, jotta kuva ei olisi niin tumma: "Auttaisikohan se, jos sammuttaisi salista valot?"

Kauan eläköön statushierarkia!