Tiedätkö sen tunteen, kun ylittää itsensä ja tekee jotain sellaista, mitä ei olisi uskonut tekevänsä? Sen itsensä ylittämisen ilon, jonka voimalla tuntuu kykenevän hymyilemään vaikka koko loppuelämän? Sen raukean hyvänolontunteen, kun kaikki jännitys katoaa kehosta uskomattoman suorituksen jälkeen?

Minä lauloin eilen karaokea! Ylitin itseni megalomaanisella tavalla! Ensin lauloin kaverin kanssa ja sitten toisen kaverin kanssa ja sitten ihan yksin! Kasvoni olivat aivan punaiset jännityksestä ja jännityksen takia unohdin myös hengittää kunnolla laulun aikana. Mutta ei se haitannut. Minä lauloin! Lauloin rohkeasti! Ja jos kaverini eivät valehdelleet tehdäkseen minut iloiseksi, ei laulamiseni edes kuulostanut ihan hirveältä. Mutta voi kuinka minä nautinkaan laulamisesta! Ihanaa! Mahtavaa! Kun sitten palasin paikalleni, en voinut lakata hymyilemästä ja kertaamasta juuri tapahtunutta. Jännitys laukesi raukeaksi, rennoksi, uneliaaksi, hyväksi oloksi.

Ylittäkää itsenne! Se on kivaa!