Onkohan jossain jotain vikaa, kun nyt kuukausien jälkeen kaikki kiire ja stressi on yhtäkkiä poissa, niin en oikein osaa olla? Että kun yhtäkkiä ei tarvitsekaan tehdä kellon ympäri ja pidempään koulujuttuja ja ahdistua, kun ei motivoi, ei kiinnosta, eikä saa aikaiseksi, niin sitten ei oikein tiedä, mitä tekisi? Minusta tässä on jokin pahasti pielessä.

No onneksi muutan vajaan parin viikon päästä ihan uuteen ja vieraaseen paikkaan, aloitan työt ihan uudessa työpaikassa ja pääsen käsiksi ihmissuhde- ja -suhteettomuuskuvioihin, niin eiköhän siitä tuttua ja turvallista stressiäkin synny.