Vaikea valinta: jatkaako projektia, joka valmistuttuaan tuottaa iloa ja onnellisuutta toiselle ihmiselle ja josta myös minä tunnen iloa ja onnellisuutta, koska tiedän aikanaan tekeväni toisen ihmisen iloiseksi ja onnelliseksi; vai kirjoittaako ilosta ja onnellisuudesta?

Päätin kirjoittaa. Monet pienet asiat ovat tehneet tästä päivästä minulle onnellisen. Nukuin pitkät yöunet. Kuulin odottamatta nimeni mainittavan ilahtuneesti ja hieman ehkä ihailevastikin: tunsin itseni merkitykselliseksi. Kuuntelin Oskar Merikannon kauniin teoksen "Rukous" uruilla soitettuna ja näin pienen tytön nukahtavan äitinsä syliin. Sain suunnittelematta kutsun syömään syntymäpäiväkakkua ja nauroin 4-vuotiaan rehellisille elämäntotuuksille. Ostin edullisesti kivan paidan ja Mauri Kunnaksen kirjoja. Keksin, miten teen toisen ihmisen iloiseksi ja onnelliseksi, ja tulin itsekin iloiseksi, kun voin ilahduttaa toista. Kävin katsomassa Harry Potter -elokuvan pienessä, vanhassa, tunnelmallisessa elokuvateatterissa.

Ihminen saa olla onnellinen, kun työt tai opiskelut ovat hyvin, kun terveys on hyvin tai kun ihmissuhteet ovat hyvin, mutta tänään onnellisuus syntyy pienistä, arkisista asioista. Minäkin olen kai ihan onnellinen, vaikka romanttiset rakkausasiani eivät ole hyvin.