Miksi minusta tulee aina äkäinen, kun vanhempani tulevat kotiini? Tänään se tapahtui taas. Nyt äkäisyydelle oli kuitenkin pätevä syy: minua ärsyttää todella, että vanhempani eivät kunnioita kotiani niin paljoa, että ottaisivat kotiini tullessaan kengät pois jalasta, vaikka olen asiasta useasti huomauttanut. Ei lapsuudenkodissanikaan sisällä kengät jalassa kävellä!

Kunnioittamattomuus ei kuitenkaan yksin riitä selittämään äkäisyyttäni. Oikeastaan se on osatekijä todellisessa syyssä. Minä olen ollut itsenäinen jo pitkään. Silti minusta tuntuu, että äitini ottaa usein kantaa sellaisiin asioihini, jotka eivät hänelle millään tavalla kuulu. Tällä tavoin hän loukkaa itsenäisyyttäni. Minun omassa kodissani asiat kärjistyvät, onhan se kuitenkin suurin itsenäisyyteni elementti. Jos itsenäisyyttäni loukataan omassa kodissani (esimerkiksi epäkunnioittavalla käytöksellä), tuntuu se erityisen pahalta. Siksi on parempi asettua valmiiksi puolustusasemiin, mikä näkyy äkäisyytenä ja kärkkäänä puheena.