1. Vielä yksi, miksi haluan. Haluan, koska haluan, että minulla on laaja yleissivistys ja teoriapohja, joiden pohjalta voin argumentoida ja rakentaa omia näkemyksiäni.

2. Koin tänään olevani hirvittävän itsekeskeinen, asetin oman ahdistukseni toisen hyvinvoinnin edelle. Olisi pitänyt rakastaa, tukea, kysyä ja kuunnella enemmän, kun toisella oli selvästi hätä. Yritinhän minä välittää parhaani mukaan, mutta kai minunkin hyvinvoinnillani on merkitystä. Kun ärsytti ja ahdisti ja mietitytti, miksi minun pitää jaksaa. Silti nyt huolettaa. Ja mietityttää, toistuuko tämä ja entä jos toistuu. En halua toistuvan. Ristiriitaista.

3. Ymmärsin eilen oleellisen ongelmakohdan uskonnonopetuksessa. En ota seuraavassa millään tavalla kantaa tunnustuksellisen uskonnonopetuksen puolesta tai vastaan, mutta eikö vähimmäisvaatimus olisi, että 12 kouluvuoden jälkeen ymmärtäisi, mikä on kristinuskon keskeisin sanoma, mihin koko uskonto perustuu? Keskustelin eilen kaverini kanssa kristinuskosta, ja vaikka hän onkin fiksu ja sivistynyt ihminen, hänelle ei ollut kristinuskon perussanoma kaikilta osin selvä, ennen kuin kerroin hänelle asiasta. Enkä minä hieman kouluaikoja muisteltuani yhtään ihmettele: yritettiinkö asiaa edes ikinä opettaa? Ei ole tarkoituksenmukaista opettaa tapoja ja muuta kuorrutusta, jos ei samalla auta oppijaa ymmärtämään niiden pohjaa, merkitystä, ajatusta niiden taustalla.

Olemme opiskelleet myös muita maailmanuskontoja. Yritäpä kiteyttää muutamaan lauseeseen, mikä on buddhalaisuuden tai hindulaisuuden ydin.

Niin, sitä minäkin. En minäkään osannut. Tämä on siis se, mistä meitä kasvatustieteen luennoilla yritetään kai irrottaa.