Tänään on ahdistanut. Ahdistanut ihan todella.

Minne rahat katoavat? Olen ollut kesän töissä, mutta silti rahaa ei ole riittävästi ensi lukuvuoden elämiseen. Kesän vuokrat olen palkoista maksanut, ja ne ovat olleet suurin menoerä. Muuhunkin on rahaa mennyt, mutta en ole silti tuhlannut, vaikka en erityisen pihikään ole. Juuri tarkastelin tilitapahtumiani, enkä koe, että olisin käyttänyt rahaa mihinkään liian turhaan. Joka tapauksessa kesätyörahoja ei ole jäljellä niin paljon kuin toivoisin olevan. En ymmärrä.

Tänään ovat ahdistaneet myös koulun kurssi-ilmoittautumisasiat. Olen haaveillut koulun vaihdosta lukuvuodeksi 2008-2009, ja siksi minun pitää tarkasti miettiä, mitkä kurssit minun pitäisi tänä vuonna opiskella, jos haaveeni toteutuu. Kelan takia lähinnä täytyy miettiä. Opintotukikuukaukausia on vähän, ja jotta voin lähteä, on minun tehtävä ensi vuonna todella paljon kursseja, jottei viimeiselle vuodelle muualla vietetyn vuoden jälkeen jäisi juuri muuta kuin gradu. Gradukin aiheuttaa ahdistusta. Tänään todella ymmärsin, ettei gradu olekaan mikään kaukaisen tulevaisuuden asia, vaan siihen tähtäävät kurssit alkavat minulla jo ensi vuonna, jos noudatan tavanomaista kaavaa. Mutta en tiedä, kannattaako minun tänä vuonna tehdä näitä kursseja, jos kuitenkin olen seuraavan muualla. Siis jos olen muualla. Kaikki on epävarmaa ja ahdistavaa.

Opiskelijan elämänlaatu. Minulla on kova matkakuume. Minä haluan sisustaa pientä kotiani. Minä tarvitsen uuden polkupyörän. Minulla on huono omatunto, kun tarkastelen tiliäni, jolla on vähemmän rahaa, kuin toivoisin olevan: olisinpa jättänyt tämän ja tuonkin ostamatta. Minulla ei olisi varaa matkustaa minnekään, vaikka matka varmasti saisi rankan opiskelunkin tuntumaan mukavammalta. Elämänlaatu paranisi. Minulla ei olisi varaa sisustaa ja ostaa uutta sohvaa, vaikka pieni kotini olisi sen jälkeen mieleiseni ja tuntuisi kodilta. Elämänlaatu paranisi. Polkupyörää ostaessani katson ensimmäisenä hinnan ja joudun käymään läpi tunnontuskat ennen kuin ostan kalliimman, vaikka tiedän, että ajan kunnon pyörällä seuraavat kymmenen vuotta. Joudun opiskelemaan enemmän kuin oikeastaan jaksaisin, jotta voin toteuttaa unelmani ja opiskella haluamiani asioita ja jotta tukikuukaudet riittävät. Elämänlaatu ei ole hyvää tästä aiheutuvan kiireen, ahdistuksen ja stressin keskellä. Hyvään elämänlaatuun eivät kuulu tauoton tarkka harkinta ja huono omatunto.

Tämän tekstin kirjoittamisestakin on huono omatunto. En minä saisi valittaa, kun olen itse valinnut, että asun kalliissa, yksityiseltä vuokratussa yksiössä. Taatakseni hyvän elämänlaadun. Koskaan en ole valintaani katunut.

Mutta tänään ahdisti.